mielipiteitä/lyriikoita

Toistetaan samoja virheitä, tehdään vääriä päätöksiä. Ollaan tyhmiä, sairaita ihmisiä. Ei osata arvostaa sitä mitä saadaan, mietitää vaa mitä muuta tarvitaan. Ollaan varuillaan, koko ajan varpaillaan, ootetaan mitä seuraavaks tulee tapahtumaan. En jaksa enää ajatella, enkä vaan odotella. En haluis satuttaa, mut saada vaikuttaa, olla joku jota kuunnellaan. Tuun aina perässä, välillä pahasti jäljessä. Kukaan ei huomaa, ketään ei kiinnosta, kuljen vapaana mun omalla radalla.


Sulta säälimättä siivet katkaistiin, oltiin varmoja että hajoot palasiin. Mut niin ei käynytkään, ja muut joutu pettymään. Sä ponnistit ja sua onnisti. Helpotuksesta huokasit, kun kukkaan taas puhkesit. Aina juuret ollu tallella, mut muut tulee heti kannoilla. Kerran jo hännille jäit, mut tulevaisuus näkyy edessäpäin. Nyt vapaana liitelet taivaalla, eikä kukaan tuu olee ikinä sun tasolla.

 

Sulle kerroin kaiken; mite menee, mitä kuuluu. En huomannu kuiluu, joka vieressä murtuu. Sinne pudottii jo, eikä päästä enää ylös. Ei tää toimii voi näin, et mä aina riennän pelastamaa. Tukena taas, pelastavana olkapäänä. Tahdon pois, mut luonas pysyy silti. Rakastan sua, enkä haluu päästää irti.

Mielistelyy, paskan puhumist ja syrjii pystyy. Ollaa ilkeit ihmisille, jotka sitä ei ansaitse, kaveerataa vääräs jengis, älä muit mokistas rankaise. Maailma sekasi, kaikki vähä mullinmallin. Millo päästää sille oikeelle tielle, tästä yli ja paremmille reiteille. Opin sult paljo, ehkä vähä liikaaki. Tarviin tähä tarinaa enemmä aihetta, jotai mist voi kertoo ja aiheuttaa painetta. Tyhjää täynnä pää, mut yritän ymmärtää, ei kai sullakaa tän iisimpää. Vaikee arvostaa tätä maailmaa, olla osa sitä ja jatkaa tätä tarinaa.
Ei pitäis valittaa, antaa vaa olla ja rakastaa.

Liian vaikeeta, rankkaa ja haikeeta. Mitä voin enää sanoo, kattoo silmii ja anoo armoo?
Ei näy pelastusta, mitä sä ees haluut musta?

      En pyydä palaa taivasta, enkä mitään kallista, toivosin vaa et mut hyväksyttäs tässä maailmassa.