Noniin, moikka vaan everybody! Hetkonen taas menny viime kirjotuksesta muttamutta.. Jos nyt sitten jotakin keksis. Tää päivä on ollu ihan kiva, väsyttää vaan ihan sairaasti. Kävin aamulla verikokeissa enkä kerenny liikkatunneille, jotka olis siis ollu 2 ekaa tuntia. Sen jälkeen enkkua, ruokkis, matikkaa ja musiikkia. Koulusta menin suoraan pianotunnille ja neljän jälkeen sieltä kotiin. Huhhuh mikä päivä.. No, jos yrittäis tänään mennä edes vähän aikasemmin nukkumaan niin voisin jopa päästä aamulla ylös sängystä... Viikonlopusta sen verran, että olis suunnitelmissa lähtee siskon, sen poikaystävän ja ehkä veljen kanssa mummolaan Lapualle! Perjantaina sinne ja sunnuntaina takasin. Hehe, ois tosi jees! :) Toivotaan että se onnistuu.
KERTOKAA MIKÄ TÄTÄ KUVAN_LISÄYS_JUTTUA VAIVAA?! ...joo en ois halunnukkaan laittaa tähän mitään kuvia. Huoh. No, saatte ne joskus... ehkä.
KERTOKAA MIKÄ TÄTÄ KUVAN_LISÄYS_JUTTUA VAIVAA?! ...joo en ois halunnukkaan laittaa tähän mitään kuvia. Huoh. No, saatte ne joskus... ehkä.
Miks
mikään ei vaan tunnu oikeelta, en jaksais enää samoja virheitä
toistella. Suunnitelmat elämälle vielä pahasti kesken, saanko
niitä edes valmiiks ennen kun lähden? Pitäiskö mun jo pärjätä
yksin, maailman pahuuden kanssa sylityksin? Pelottaa ajatuskin
itsenäisyydestä, kun vieläkin yritän vaan päästä yli siitä
menneestä, joka on jättäny muhun pysyvät arvet, sydämessä
pakottava kuoleman tarve. Haluun oppia olemaan omillaan, mutten
siihen valmis vielä hetkeen tuu olemaan. Ensin pitää yrittää
vapaudesta nauttii, olla se lapsi joka vanhempiaan tarvii.
Joku
täyttäny tän maailman pelleillä, jotkut niistä peittää
naamansa meikeillä. Niillä ne piilottaa oman ittensä, olemuksensa
ja mielipiteensä. Ei uskalla olla erilaisii, sulautuu vaan joukkoon
ja on ykstoikkosii paskiaisii. Toista sorttii ne maailmanvallottajat;
pitävät itteensä muiden yläpuolella, yrittää kerätä huomioo
oikee kunnolla. Huono omatunto, järki käskee lopettaa. Anna niiden
esittää, vaikkei tätä maailmaa voikkaan ymmärtää.
Elämä mua kiduttaa, aina uudestaan jyrkänteeltä tiputtaa. Liikaa sellasta mitä ei voi päättää tai ymmärtää, vaikka kuinka säätää ja jaksaa yrittää. Kai pitää kaikki koittaa vaan kestää, ei tätä kuitenkaan voi mikään enää estää.
Elämä mua kiduttaa, aina uudestaan jyrkänteeltä tiputtaa. Liikaa sellasta mitä ei voi päättää tai ymmärtää, vaikka kuinka säätää ja jaksaa yrittää. Kai pitää kaikki koittaa vaan kestää, ei tätä kuitenkaan voi mikään enää estää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti