Kelaus

 

 

En mistään enää mä mitään tajuu
päässä rullaa tyhjää kelaan vaan takas alkuun

 

Tää aika ilman sua oli mulle tuskaa ja rutistust

odotin ja odotin, millään muul ei ollu välii mut

mä jaksoin sil voimalla mitä mulle annoit

eteenpäin mua jostain muualta kannoit

Elämästä selviääkö kukaan ehjänä
epäilen, se on mahdotonta ehkäpä

 

 

Maailma kasvattaa, uutta opettaa
täytyy vaan olla kiitollinen siitä mitä saa